Laki versus moraali

Jos petät vaimoasi tai miestäsi, sitä kutsutaan aviorikokseksi, mutta laki ei sitä määrittele rikokseksi. Silti pidämme sitä vääränä. Aviorikos on mielestämme moraalin kannalta väärä teko.

Ihmisen toimintaa ohjaavat paitsi lait ja niiden määräykset, myös moraalikäsitykset sekä ihmisyhteisön yleisesti hyväksymät käytösnormit.
 
Moraalikäsitteen alle kuuluu vaikkapa uskonto ja sen käskyt hyvistä ja pahoista teoista. Normit ovat yleisesti hyväksymiämme käytösnormeja, joiden perusteella arvioimme tekoja ovatko ne mielestämme oikein vai väärin.

Meillä ihmisillä on vapaa tahto tehdä hyviä tai huonoja valintoja. Jos teemme huonoja valintoja, niistä seuraa rangaistus.

Yleensä jo 16-vuotiaalla on täysin kehittynyt käsitys oikeasta ja väärästä eli moraalista. Ellei ole, niin tunne-elämä on jostain syystä häiriintynyt ja persoonallisuus ei ole kehittynyt normaalisti tai sitten älykkyydessä on puutteita.

Immanuel Kantin velvollisuuseettinen moraalikäsitys määrittelee: Tee vain sellaisia tekoja, joiden toivot tulevan yleisesti moraaliseksi laiksi.

Esimerkiksi: Jos minä saan tehdä kaupungin luottokortilla ihan mitä haluan, niin saavatko kaikki, joilla on kaupungin luottokortti, tehdä samoin?

 Jos ei ole olemassa ns. virallista ohjetta, niin on voitava luottaa moraaliseen harkintaan. Kyse ei ole siitä, onko teko laiton tai ohjeiden vastainen, vaan siitä, onko se vastoin yleistä moraalista käsitystä oikeasta ja väärästä.

Tällöin teko on myös voitava perustella moraalisella kentällä. On kyettävä esittämään tekonsa moraaliset perustelut, jotka puoltavat omaa toimintaa. Muussa tapauksessa teko on suuressa ristiriidassa yleisen moraalikäsityksen kanssa.

 Tämä filosofisen luennon minulle piti 26-vuotias, juuri valmistuva maisteri, joka sai minut ymmärtämään, miksi voin niin pahoin kohdatessani moraalittomuutta. 

Olen koko sydämestäni kiitollinen nuorille, jotka opiskelevat ja rakentavat meille parempaa tulevaisuutta. Heihin minä laitan toivoni.

 

Tarja Bohm, Kotka 24.5.2013