Valiokunta ei ole juridinen tuomioistuin

No niin me asukkaat alamme saada tarpeeksemme Lindelöf -kohusta. Tämä on viesti toreilta.

Valtuuston asettama valiokunta aloittaa nyt kaikella todennäköisyydellä ”mielettömän poliittisen puliveivaamisen” keskenään siitä, nauttiiko Linde luottamusta vai ei. Valtuutetut yrittävät välttää ”suon siellä ja vetelän täällä”.  Muistutanpa teitä valtuuston jäseniä vielä siitä, että asukkaat, jotka teidät ovat valinneet valtuustoon, luottavat teidän toimivan rehellisyyden, moraalisuuden, oikeudenmukaisuuden puolesta, oli puolueenne sitten mikä tahansa.

Olen kuullut sellaisiakin ajatuksia, että tässä kysymyksessä on tutkittava vain ja ainoastaan ”onko Lindelöf suoranaisesti rikkonut lakia” – eli kirjaimellisesti noudatettava tuomioistuin -periaatetta. Valtuuston valiokunnalla ei tietääkseni ole juridisen tuomioistuimen valtuuksia eikä näin ollen sen velvollisuuksiakaan.

Sen sijaan - valiokunnalla on mielestäni suuri velvollisuus asukkaita kohtaan tehdä se mikä on moraalisesti oikein. Kalliiksi on kaveri ja visiot kaupungille tulleet 10 vuoden aikana, se on selvä, mutta ne visiot on myös kokoomus iloisesti siunannut, joten vaalitemppu kuivui täysin kasaan siltä osin.

Valiokunnan tulee päättää siitä, voiko valtuusto ja jokainen valtuutettu omalta osaltaan todella luottaa siihen, että tämä kaupunginjohtaja kaikissa toimissaan on tehnyt ja tulee tekemään eläkeikäänsä (?) saakka ensisijaisesti kaupungin etua, eikä omaa etuaan noudattavia ratkaisuja.

Rehellisyyden ja avoimuuden aika on tullut. Sitä vaatii kansa. Piste.
Mentävä asia edellä – ei politiikka edellä.

Tarja Bohm, vas./sit.

Hyvä veli -järjestelmästä ja luottamuksesta

Hyvä veli –järjestelmällä on paitsi meillä Kotkassa, myös koko Suomessa pitkät perinteet. Luulisi jo 2000-luvulla siitä päästyn, mutta ei.  Vielä pelaa vanha mulle-sulle  -systeemi. Se pelaa niin kokoomuksen kuin demarienkin valtapolitiikassa.  Nyt valtuutettumme miettivät mitä tehdä ensi maanantain 15.10. valtuustossa, jossa äänestetään kaupunginjohtaja Lindelöfin (epä)luottamuksesta. Tai oikeastaan, nyt maanantaina 15.10. päätetään vasta siitä laitetaanko asiaa tutkimaan ja selvittämään erityinen valiokunta vai ei. Epäluottamuslauseestahan päätetään valtuustossa vasta sitten, kun tämä valiokunta on tehnyt työnsä.

Kokoomus nosti asian esille vaalien alla, eikä malttanut odottaa tarkastuslautakunnan tutkimuksen tuloksia. Se antaa tietysti hyvän syyn demareille sulkea silmänsä, monelle äänestää (taasko tyhjää?) ja toivoa koko asian häipyvän muistista ennen äänestyspäivää. Näin ei kuitenkaan tule käymään. Kuntalaiset ovat kyllästyneitä tähän elitistiseen tapaan hallita ja käyttää väärin verorahoja. Kaupungin velat ovat miljoonissa ja kaupunginjohtaja viestittää, ettei se kosketa hänen käyttöbudjettiaan lainkaan.

Kaupunginjohtaja on saanut ”puhuttua” läpi ja hyväksytettyä suurelliset suunnitelmansa  - tarkoitan esim. tappiollisia matkailuvisioita kuten Vellamo tai Maretarium (jälkimmäinen muuten myytävänä kannattamattomana) tai vaikkapa omien satamahallien ostoa (4 m€). Kun kunnan hallinnossa ensin hakee valtuuston siunauksen vaikka kuinka hulluille ideoille, niin sen jälkeen ei kaupunginjohtajan tarvitse enää olla vastuussa. Jos yrityselämässä voisi näin toimia, niin se olisi konkurssin tie. Tämän ymmärtää vanha Erkkikin. 

Siis mitä odotan valtuuston jäseniltä? Rehellisyyttä tosiasioiden edessä. Kenen johdolla olemme päätyneet tilanteeseen, jossa olemme. Tietysti valtuutettujen, jotka ovat hyväksyneet kaupunginjohtajan ” ilmavien visioiden” toteutuksen jo liian pitkään. Veikkaan, että moni valtuutettu miettii asiaa nyt nimenomaan politiikan ja vaalimenestyksen kannalta, mutta muistutan teitä tehtävästänne valtuustossa. Olette saanut valtakirjan asukkailta ja vastuussa heidän verorahojensa käytöstä.

Keräsin tässä viimeiset syysomenat pois pihalta ja ajattelin filosofisia: ”Jos yksi omena on joukossa huono – ei niitä kaikkia tarvitse heittää pois. Mutta jos sen huonon sinne jättää, niin se pilaa koko satsin”.  Erityisesti demareille, vasemmistolle, vihreille viestini on: rehellisyys kannattaa aina.

Tarja Bohm, Kotka, vas./sit.

Kunnallisvaaleissa ehdokas numero 145

Ehdokas 145 Tarja Bohm, Suulisniemi

53 v. kieltenopettaja, venäjän ja englannin kääntäjä, tulkki, artenomi AMK (muotoilu). Olen toiminut venäjä-suomi-englanti kääntäjänä, tulkkina, projektitehtävissä noin 15 vuotta venäjänkaupassa, erilaisissa rakennusprojekteissa, kunnes keski-ikäisenä halusin tehdä jotain muuta.
Työkielet suomi-venäjä-englanti-ruotsi.

Tällä hetkellä olen työssä Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa, jossa opetan S2 -suomea (suomea vieraana kielenä) maahanmuuttajille. Viihdyn tässä kansainvälisessä porukassa oikein hyvin, vaikka palkka ei päätä huimaa ja työ on pätkätyötä, aina kurssi kerrallaan.

KANSALAISTOIMINTA: Kansalaisliike Pro Äijänniemi, Kotkan Ympäristöseura ry, Meri-Kymen Luonto ry. ( Suomen luonnonsuojeluliitto), Urheiluseura Popinniemen Isku ry.

PERHE: Olen sinkku ja asun Kotkan itäosassa, Karhulan Suulisniemessä vanhassa kotitalossa jälleen 30 vuoden jälkeen. Avokumppanini on koirapoikakaveri, kultainennoutaja Nalle 7 v.

HARRASTUKSET JA INTOHIMOT: Vanha kotitalo on puuhamaani. Kävelen paljon luonnossa ja räpsin valokuvia (harrastajasellaisia) ja ihailen oikeita luontovalokuvaajia. Luen luontolehtiä ja tykkään telkkarin luonto-ohjelmista, mutta myös hyvistä murhamysteereistä. Soudan naapurin veneellä ongelle hyvällä kelillä. Fazerin sininen huutelee jääkaapin hyllyltä - liian usein - mikä näkyy vyötäröllä.

Olen aina opiskellut lisää jotakin ja nytkin menossa yliopisto-opintoja - tällä hetkellä S2-aineopinnot (suomea vieraana kielenä) Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Perusopinnot suoritin edellisenä talvena ja viime talvena sain opettajan pedagogiset opinnot päätökseen.

MIKSI LÄHDIN VASEMMISTON EHDOKKAAKSI?
Mietin tosi pitkään ehdokkaaksi lähtöä. Sitten päätin, että en halua olla takarivistä huuteleva puskakriitikko, ja on parempi tarjoutua ottamaan vastuuta itsekin, eikä vain kirjoittelemaan lehdessä, koska kuitenkin haluan ottaa kantaa asioihin. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista.

Itärannan ja vapaiden rantojen puolustamisessa havaitsin, miten vaikea on saada puoluesidonnaisia aitoja rikottua, vaikka kuinka haluaisit keskustella kaikkien kanssa. Puoluepoliittisia leimoja lyödään liian lujasti ihmisten otsaan ja sitten ei oikeasti KUUNNELLA. Haluaisin Kotkan valtuustoon sellaisia osaavia ihmisiä, jotka tekevät enemmän avointa yhteistyötä asiapohjalta kuin puoluepoliittiselta pohjalta.

Yhteiskunnassa ja vaalikeskusteluissa on liikaa kaikenlaista pinnallista diipadaapaa. Mediaseksikkyys ja populismi liian usein ohittaa vakavat asiat. Seuratkaapa vain, millaisia "ääritapauksia" esimerkiksi nuorista ehdokkaista media nostaa esiin, samalla kun fiksuja, ahkeria ja maltillisia nuoria ei mainita missään.

Valtuustossa päätetään kuntalaisten verovarojen käytöstä ja se ei ole ihan leikin asia. Kotkassa ollut mielestäni liian vähän kontrollia - oikeastaan ei lainkaan -esimerkiksi virkamiesten - kaupungin korkeimman johdon varojenkäytössä. Varojenkäyttöä on valtuutettujen valvottava etukäteen - eikä jälkikäteen. Valtuutettujen tulee tehdä työtä ymmärtääkseen asioita jo niistä päätettäessä, eikä vain luotettava virkamiehistön tekemiin ehdotuksiin muka ainoina oikeina ratkaisuina. Eikä saa tyrmätä suoralta kädeltä hyviä ehdotuksia, jos ne sattuvat tulemaan "väärältä" puolueelta.

Merkintä sitoutumaton minun kohdallani tarkoittaa, että en ole minkään puolueen jäsen. Vasemmistoliitossa on henkinen kotini ja en pidä esimerkiksi demariryhmän ryhmäkuripolitiikasta. Kotkan Vasemmistoliiton valtuustoryhmässä jokainen äänestää oman mielipiteensä mukaisesti, ilman painostusta tai sanktioita. Muuten olen sitä mieltä, että meille Suomessa riittäisi jako konservatiivit ja demokraatit. Demokraatteihin hyväksyisin nykymenolla varmaankin demarit ja vasemmiston, ja ehkäpä vihreätkin... katsotaan mihin kehitys johtaa pikkuhiljaa. Muut laittaisin sinne konservatiiviseen osastoon.

Sydämeni on aina ollut vasemmalla. Kotona korostettiin aina ensin rehellisyyttä, erilaistenkin ihmisten kunnioittamista ja erityisesti opiskelun tärkeyttä. Olen rehellisen työläisperheen tytär ja ylpeä siitä.

TÄRKEIN POLIITTINEN TAVOITE VALTUUSTOSSA TAI LAUTAKUNNISSA:
Työ näissä kaikissa on yhteistyötä, myös toisten mielipiteiden kuuntelua. Haluan puolustaa asia kerrallaan heikompien etuja. Tärkein ja vaikein pohdittava asia tulevalla valtuustolla ja lautakunnilla on Kotkan huolestuttava taloustilanne. Miten voimme tehdä työtä kaupunkimme kehittämiseksi paremmin, tehokkaammin ja erityisesti, mitä on tehtävä saadaksemme lisää työtä ja työpaikkoja ja niiden myötä lisää verotuloja käytettäviksi palveluihin.

Miten taata tärkeimmät palvelut kuten ihmisten terveyspalvelut, vanhustenhoito, koulujen toiminta. Tärkeitä asioita on paljon. Erityisesti tietysti kismittää tämä palveluiden jatkuva "keskittäminen", jota on jatkunut kymmeniä vuosia. Pääsääntöisesti palveluja on keskitetty Kotkansaarelle ja vähennetty Karhulasta. Minusta olisi korkea aika alkaa "keskittää" (muotisana poliittisessa retoriikassa) eli palauttaa joitain palveluja tänne Karhulan suuntaankin välillä. Myös tulee nähdä Karhulan potentiaali kehittyvänä alueena, eikä vetää enää kaikkea sinne ahtaalle saarelle, joka on todellisuudessa pussinpohja, jos ajatellaan tulevaa E18.

En pidä katteettomista lupauksista, joita helposti satelee näin kuntavaalien alla sieltä täältä.
Voin luvata ainoastaan olevani rehellinen ja tekeväni parhaani. Vasemmistoliiton vaaliohjelma kannattaa kuitenkin lukea. Siinä on lista konkreettisia asioita, joita minäkin kannatan. Löytyy osoitteesta http://kotka.vas.fi/kuntavaalit_2012/

Muista minulle tärkeistä asioista ja ajatuksistani niistä voit lukea näiltä blogisivuiltani http://tarja.bohm.blogspot.fi ja vanhempia juttuja myös Itärannan vapaiden rantojen puolustamista varten vuonna 2008 avaamiltani kotisivuilta www.proaijanniemi.net

Löydät minut myös facebookista
http://www.facebook.com/tarja.bohm

Sähköposti: tarja.bohm@kymp.net
Puhelin: 050 5299359

Äänestäjät valitsevat keihin luottavat

 

Kunnallisvaalit – ennakkoäänestys posteissa keskiviikko 17.10. – tiistai 23.10.2012

ja varsinainen vaalipäivä sunnuntai 28.10.2012


Hei,
Olen ehdokas numero 145 eli Tarja Bohm, vas./sit.  
kieltenope (suomi, joskus ruotsi ja englanti), kielenkääntäjä venäjä-englanti

Pitkään harkittuani lähdin sitten kuitenkin mukaan näihin kisoihin, monestakin syystä.

Minusta oikeasti tärkeät asiat alkavat hukkua kaikenlaisten ääriliikkeiden ja kevyiden, enimmäkseen oikeistopopulististen heittojen alle. Valtuusto päättää kuntalaisten verorahojen käytöstä. Se on tärkeää työtä ja vaatii yhteistyötä, ahkeruutta ja asioihin perehtymistä, eikä ainoastaan oman egon pönkittämistä kevyillä mainosheitoilla tai vastuun ottamisen välttelyä ja takarivistä tai puskista huutelua.

 Lisäksi päätöksenteko on ollut kovin Kotkansaari- keskeistä, lieneekö osasyynä myös se, että valtuuston jäsenten kotiosoite on ollut pääsääntöisesti Kotkansaarella?

Haluan, että valtuusto tekee enemmän asiapolitiikkaa ja vähemmän puoluepolitiikkaa. En ole vasemmistoliiton, enkä minkään muunkaan puolueen jäsen, mutta sydämeni on aina ollut vasemmalla ja heikomman puolella. Eikä se siitä mihinkään muutu. Kannatan maltillista, mutta oikeasti työväen etujen mukaista työtä valtuustossa.

Vaalilupauksia ja iskulauseita satelee näin vaaliaikaan. Älkää antako niiden hämätä. Kyselkää ja kyseenalaistakaa liian lennokkaat ja liian yleistävät puheet. Valtuutetut tekevät ihmisten arkeen vaikuttavia päätöksiä.Nyt on aika tehdä tiukkoja kysymyksiä ehdokkaille, tarkistakaa onko heillä vaaliohjelmaa ja millaisia tavoitteita heillä on Kotkan ja Karhulan osalta.

 Kotkansaarella asuu n 13 200 ihmistä, kun saaren ulkopuolisissa kaupunginosissa asuu yli 42 000 ihmistä. Kysykää, miksi palvelut ovat viime vuosikymmeninä keskittyneet Kotkansaarelle?

Nyt ollaan viemässä terveyskeskusta pois Karhulasta. Tilalle tarjotaan terveyskioskia, josta varmaan saa sympatiaa, mutta ei lääkärin apua. Pienet koulut ovat uhan alla. Olen varma, että säästökohteita olisi parempiakin esim. kaupungin tyhjillään olevien kiinteistöjen tehokkaampi myynti, johon johtajat ovat toisilleen kannustusrahaakin jakaneet...jne On myös keskityttävä tekemään yhteistyötä ja ehdotuksia, miten paikkakunnallemme luodaan uusia työpaikkoja. Patruunoiden ajat ovat ohitse.

 

Lue lisää Itärannan arvokkaan harjualueen ja vapaiden rantojen puolustamiseksi perustamiltani kotisivuilta: http://www.proaijanniemi.net/

 Tavoitat minut myös facebookista:
https://www.facebook.com/tarja.bohm

 

INNOVATION CITY – KOTKA ?

Kotka-Hamina-Kouvola -seudulla on mahdollista YHDESSÄ toimien saada aikaan enemmän. Tarvitaan kaikkien tahojen osallistumista, kaupunginjohdon, poliitikkojen, yritysten, Cursorin, korkeakoulujen, median ja asukkaiden yhteistyötä.

Katsokaa kuntakarttaa tarkasti. Tulevatko ihmiset E18 valmistuttua kääntymään pussin pohjalle Kotkansaarelle asioimaan, vai ohjaako uusi ramppi heidät mieluummin Jumalniemeen? Jumalniemeä on kehitettävä edelleen, mahdollisuuksia on paljon. Suuret parkkialueet ovat tyhjillään Jumalniemessä iltaisin ja viikonloppuisin, entäpä jos tehdäänkin sinne yhdessä Finnkinon kanssa suuri elokuvateatteri ? VoiSI olla aluksi vaikka Amerikan malliin iso screen eli ulkoilmateatteri, johon ajetaan autoilla - why not? 

Aivoriihi pystyyn ja avoimesti katsomaan maailmalta mitä kaikkea ihmiset voivat keksiä. Eikä odotella mannaa tippuvaksi valmiiksi lautaselle – jostain? Työtä tarvitaan ja paljon enemmän aktiivista kehitystyötä, eikä kuppikuntaista kyläpolitiikan tekoa. On korkea aika valtuutettujen ja virkamiesten osata katsoa KOKO KOTKAN aluetta kokonaisuutena eikä piipertää kukin oman kaupunginosansa lumoissa. En myöskään lähettäisi kaupunginjohtoa YKSIN reissuun etsimään ideoita Nizzasta, vaan kutsuisin mieluummin asiantuntijoita MEILLE kylään, jotta tieto ulkomailta tulisi laajemman kuulijakunnan käyttöön.

Käytetään suhteita ulkomaiselle ja kotimaiselle tiedealalle apuna kaupunkimme kehittämisessä. Lisätään yhteistyötä eri koulutuslaitosten välillä esimerkiksi vihreässä teknologiassa. En tarkoita vain kaupunkimme sisällä (se on puuhastelua) vaan nimenomaan ulospäin, eikä vain Suomessa vaan myös ulkomaisten koulutuslaitosten kanssa.

Kaupungin johdolta kuulen usein kehityksen avainsanoina - Satama, Transito, Venäjä, Kauppa ja Turismi- mutta liian harvoin kuulen sanoja Uusi teknologia-Vihreä teknologia - Uudet kehittämishankkeet- Innovaatiot - Koulutus. Cursorin vuosikertomuksen 2010 mukaan heillä on joitain ”vihreitä” hankkeita, mutta miksi niistä ollaan niin vaisuja ja vähäsanaisia. Myös Cursorin budjetoidut ja toteutuneet hankkeet ovat kaksi eri asiaa.

Yksinomaan Venäjälle ja venäläisiin liikemiehiin suuntautuminen ei riitä. He ovat oppineet toimimaan maassa, jossa ei ole lainsäädäntöä ja jossa verojen maksamista pidetään silkkana hulluutena.

Yhteinen visiomme voisi olla INNOVATION CITY – KOTKA ?


Tarja Bohm, Suulisniemi

 

 

 

Oivalluksia meren rannalla

 Olen nelijalkaisen kanssa joka–aamuisella kävelylenkillämme meren rannalla. Aurinkoinen aamu ja peilityyni meri. Kalastajat näyttävät kokevan verkkojaan ja muutama veneilijä kiitää ulapalla nauttien alkusyksyn viimeisistä hienoista, lähes kesäisistä ilmoista vesillä. Heittelen noutajalle keppiä veteen ja siinä touhutessamme tulee minulle ennestään tuntematon keski-ikäinen pariskunta juttelemaan. Ovat kyläilemässä Suulisniemessä asuvalla ystävällään, asuvat itse Tuusulanjärven rannalla Järvenpäässä. Ihastelevat kaunista metsäämme ja upeaa kävelyreittiämme meren rannalla.

”Onpa teillä hieno kylä, täällä näkee vielä noita vanhanajan piharakennuksiakin ja pihapiirit ovat niin aitoja.” ”Tarkoitatte varmaankin noita meidän puuliitereitä, jotka ovat lähes joka talon pihalla tallella täällä Suulisniemessä”, vastaan. ”Kyllä, kyllä”, vastaa rouva ja jatkaa: ”tuollaisia ei enää näe meilläpäin missään. Pääkaupunkiseudulla ja sen lähiympäristössä kaikki asuinalueet ovat niin samankaltaisia ja uudisrakennettuja, ettei niissä enää ole tällaisia pihapiirejä niin kuin täällä.”

 Olen tietysti Suulisniemessä kasvaneena iloinen kotikyläni saamasta positiivisesta huomiosta. Keskustelukumppanini osasivat kyllä keskustelun aloituksen ja näin lupaavalle aloitukselle jatkoa tietysti seurasi.  Matkalaiset saivat loppujen lopuksi mukaansa meidän ”aidosta pihapiiristämme” raparperia, omenia ja karviaismarjoja kotiin tuomisiksi, ihan vaan siksi, että olivat niin mukavia ihmisiä. Sainpa vielä kiitoksetkin heiltä sähköpostiini ja totesin jälleen kerran, miten hienoa tavata ihmisiä, joilla on sydämen sivistystä.

Tämä lyhyt kohtaaminen antoi paitsi miellyttävän keskusteluhetken, myös minulle tärkeän arkipäivän oivalluksen: ”Näin siis ulkopaikkakuntalaiset ruuhkasuomesta näkevät (ne, jotka kykenevät näkemään) meidän pienen, ”tehtaan varjossa” syntyneen ja kasvaneen kotikylämme jo mielestäni paikoin hiukan ränsistyneenkin olemuksen. Mielenkiintoista. Samalla kun olin otettu kehuista ja ”alkuperäiskulttuurimme” arvostuksesta, tietoisuus kotikylämme romanttisen viehätyksen todellisista syistä saivat vähän myös nauruhermoni nykimään. Mutta eihän toteamus kotikyläni olemuksesta oikeastaan ollut lainkaan koomista, päinvastoin. Se on täyttä totta, mehän olemme täällä Kotkan itälaidalla melko autenttisia ja oppineet elämään kaupungin herrojen liikaa häiritsemättä, niin hyvässä kuin pahassa.

Pitkään elimme ilman vesijohtoja, ne saimme 70-luvulla, kun kylämme asemakaavoitettiin ja teitä samalla levennettiin. Se oli tietysti hyvä juttu, vaikka saattoikin silloin joitain taloja/sukuja kirpaista, kun oli luovuttava tontista tai sen osasta kehityksen eteen. Silloin kehitystä oli ulkovessasta siirtyminen sisävessoihin ja pihakaivoista vesi- ja viemäriverkostoihin. 

 Sen jälkeen täällä onkin saatu olla enemmän tai vähemmän omissa oloissamme. Tai, mistä minä sen oikeastaan tiedän, kertokaa te suuliskalaiset minulle, kun itse olen asunut muualla viimeiset 30 vuotta.  Joka tapauksessa, tänne palatessani oli paljon ennallaan, silti paljon oli myös muuttunut. On niitä vanhoja pihapiirejä jäljellä, mutta myös uusia taloja ja uusi sukupolvi alkaa pian olla valloittanut kotikylän. Uusia laitureita oli ilmestynyt suuri määrä, koska tietysti nousukausi oli lisännyt myös elintasoa ja veneitäkin. Päätie oli kyllä rapautunut jo aika kehnoon kuntoon, on sitä näytty sittemmin paikkailevan, mutta kyllä on vielä suuliskalaisten valittava ne vahvemmat renkaat alle. ”Ne kaupungin herrat” olivat antaneet meidän ilmeisesti olla aika rauhassa suurimman osan ajasta.

 Kylämentaliteetti on kyllä ajan mukana muuttunut. Olemme nykyisin itsekkäämpiä, vähemmän yhteisöllisiä. Välinpitämättömyys on lisääntynyt, oma tontti ja piha ovat tärkein. Nousukausi on ollut helppoa elämää. Parhaassa vedossaan olevalla kolmikymppisten sukupolvella ei ole enää edes hämärää muistikuvaa niistä 60-luvun ulkovessa-ajoista. No, eipä niissä paljon nostalgiaa olekaan, eikä kukaan tosissaan kaipaa talvipakkasella ja pimeällä etsiytyä pihan perälle taskulampun avulla.

 On kylässämme vielä muutamia henkilöitä vielä siitäkin sukupolvesta, joka muistaa Sunilan tehtaan alkuajat, tehtaanjohtaja Kantolan ja hänen poikansa, joka hoiti ambulanssia ja kuljetuksia. Kantolan poika oli 85-vuotiaan ystäväni kertoman mukaan ”oikeastaan aika hyvä mies”, ajoi kerran pikkulapsen ja äidin talvipakkasella Helsinkiin erikoislääkärille, kun bussimatka kylmässä linja-autossa olisi ollut liian kova koettelemus. Osoitti sosiaalista vastuuntuntoa, sydämen sivistystä sekin. Sama naapurini ja ystäväni kertoilee minulle miten pienissä hellahuoneissa elettiin lapsiperheen kanssa. Isä tuli yövuorosta tehtaalta ja äiti otti lapset mukaansa ja lähti mummolaan, että isä sai levätyksi siinä ainoassa huoneessa, joka perheellä oli käytettävissä. Arvokkaita tiedon murusia arkipäivästä, joka on jo mennyt. Nyt 85-vuotias ystäväni elää tiukasti ajan hengessä, tietokone tuli taloon muutama vuosi sitten, kun ”ajattelin, että puhuvat niin siitä Internetistä, että jos vähän tutustuisin siihen ” ja nyt ystäväni surffailee Internetissä talonsa vinttikamarissa.  

Nyt ollaan konkreettisia jäähyväisiä tekemässä tehtaiden ja patruunoiden ajalle. Ennen olivat Ahlströmit ja Sunilat ja muut. Nyt ei enää mitään niistä. Ahlström on jo aikaa sitten jättänyt meidät, tehnyt tulosta, kunnes se ei enää riittänyt voittotavoitteiden noustessa.  Enää on kuitulasitehdas pyörimässä - jotenkuten. Nyt yhtiö haluaa myydä jäljelle jääneet maa-alueet mahdollisimman hyvällä hinnalla. Heillä on siihen oikeus, sanoi minulle eräs johtavista virkamiehistämme. Kyllä, omistajilla on oikeus myydä maansa, mutta harvemmin kaavoittajat kaavoittelevat yksityismaita, jotta omistaja saisi myytyä maansa paremmalla hinnalla. Useimmiten maat ostetaan ensin kaupungille ja kaavoitetaan sitten. Näin toimitaan, jos tehdään kaupungin kannalta fiksuja kauppoja, tietty. En varmaankaan saisi uutta kaavaa tontilleni teetettyä kaupungilla sillä perusteella, että voisin sen avulla rakennuttaa korkean linnan ja myydä sekä linnan että tonttini kalliimmalla hinnalla. Hmm. Olisiko jo aika luopua patruunoiden miellyttämiskulttuurista, täällä kuolleiden tehtaiden varjossa.

 

Meri ja rannat ovat aina tarjonneet meille lohtua, kun maailma on murjonut ja on palattu kotiin.  Meren aalloista, kävelystä rantahiekalla, myrskyllä tai tyvenellä, on taas saanut uutta voimaa ja mielen tyyntymään. Se on asia, joka ei ole mihinkään muuttunut, eikä muutu. Luonto antaa meille tyyneyttä ja mielenrauhaa. Minulle, pakanalle, lähimetsämme ja merenrantamme on kirkkoni, jonka alttaritaulu on kurttuinen ja lähes pystyyn kuivunut mänty vasten aavaa ulappaa. Sitä jaksan katsella aina uudestaan ja uudestaan, kuunnella aaltoja ja tuntea olevani kotona.

 Useimmiten on niin, että jokin on meitä niin lähellä ja niin tuttua, ettemme osaa sitä arvostaa riittävästi, ennen kuin olemme sen jo menettäneet tai, ennen kuin joku ulkopuolinen toteaa, että onpa sinulla täällä hieno paikka asua. Yritetään yhdessä olla kotipaikkamme arvoisia ja pitää kiinni siitä, mikä on arvokasta ja ainutlaatuista. Niin kuin luonto sellaisena kuin se on.  Sitä tarvitsevat niin johtajat, duunarit, yrittäjät, työttömät, lapset kuin aikuisetkin voidakseen hyvin. Meidän yhteinen kansalaisvelvollisuutemme on vaalia sitä, ei hävittää.

 Tarja Bohm

Diplomikielenkääntäjä, Artenomi (AMK),
paljasjalkainen suuliskalainen ja paluumuuttaja 2008
 (kirjoitettu jo aikaa sitten – 4.9.2009 - en muista tuliko julkaistua...Tarja Bohm)