Muistiinpanoja autiolta saarelta

Pieneen veneeseen saa ahdettua uskomattoman paljon tavaraa. Soutuveneemme kiitää naapurin Jorman dieselin hinauksessa suuntana Uolion saari – se  ”kolmen haavan saareksi” – kutsuttu pieni saari Kotkasta itään.

Istutaan soutuveneessä kaikkine varusteinemme – nelijalkainen reissukaveri ja minä (painolasti). Odotukset ovat korkealla, kun hinausvene viimein irrottaa otteensa, ja soudan meidät rantaan.

Tämä saari on nyt meidän. Pari yötä, sanon ensin varovasti. Siitä tuli sitten lopulta kolme yötä, kunnes maito happani ja helle uuvutti.

Teltan pystytysmanööveri on mielenkiintoinen. Kun lähdet autiolle saarelle, ota mukaan ehjä teltta. Tässä versiossa on joko ihan liikaa tai vääränlaisia tikkuja. Toteutus ontuu, mutta pystyssä on.

Alkuinnostuksessa lipitelty valkkari kostaa yöllä – uni ei tule ja puskareissut on tiheät.
Älä liioittele nautintoja. Vähän on enemmän. 

Telttapaikan kaltevuus on hyvä idea, mutta sekin liioiteltuna johtaa painovoimaefektiin. Yön kuluessa valut väistämättä oviaukon tuntumaan.

Jos ennen lähtöä mietit, kumman patjan ottaisit mukaan – ota ilman muuta se paksumpi! Aamujäykkyys yli viisikymppisillä on ehtaa faktaa.

Seuraa eläintä. Se tietää, missä, miten ja milloin (eli aina kun mahdollista) on paras nukkua. Noutaja löytää alkukantaiset vaistonsa ja petaa itselleen paikan kanervikkoon – sen verran tuuliseen paikkaan, etteivät itikat kiusaa.

Valitse eväskorille paikka, jossa se ei joudu aurinkoon, myöskään aamulla. Aurinko (maapallo) kiertää. On myös ihan hyvä, jos ruokakorin etäisyys muurahaispesistä on riittävä.

Matalalla ohikiitävän kyhmyjoutsenen lento on luksusta. Komea Finnairin mainos.
Esitys jatkuu seuraavina päivinä kehittyen näytelmäksi. Yksinäinen (miksiköhän?) joutsen lentää ensin itään ja sitten purjehtii komeasti vedessä myötätuuleen takaisin.  Ja uudelleen - sama toistuu.

Pakollinen matkaluettava on mukana. Kuolleet sielut. Gogolin huumori vetoaa, mutta Tsitsikov ei ehdi vielä edes Sobakevitsin kylään, kun lukijan on jo pulahdettava mereen. Hitaasti etenee tenttikirjojen luku helteessä.

Täysvalkoinen meriläinen kulkee ohi hienosti ja sopii maisemaan. Hieno paatti, olisiko summalainen vai kaunissaarelainen?

Jos kalaa ei heti tule, niin pussiversio hummerikeitosta toimii sekin. Täällä ei nirsoilla.

Kun askeettisuus (liian kova yöpymisalusta) alkaa vaivata, laita tekstari melontaa harrastavalle ystävälle. Kajakki tuo uimapatjan ja ekstrana myös aamupostin.

Tavarat on aina eri paikassa kuin sinä. Jos mukanasi on noutaja, joka ei ole hyvin koulutettu, eikä sinulla ole pikkulapsia, niin ”tuopas – viepäs –haepas” – ei oikein toimi.

Yllätysvieraat ovat erittäin tervetulleita, jotta patoutuneen puheripulin saa purettua.

Ilmapatja laukeaa aamuun mennessä, mutta olet silti saanut unenpäästä kiinni ja nukkunut jotenkuten.

Ahvenia saa kyllä mato-ongella, mutta aloittelevan kalastajan tulee olla henkisesti valmis siihen, että taajuus on aluksi noin kaksi kalaa kolmessa tunnissa.

Siinä matoa uitellessa ehtii tehdä havaintoja ympäristöstä.
Avovene lähestyy. Veneessä on kaksi henkilöä, lapsi ja mies. Tuota lasta on siunattu kärsimättömällä vaarilla. Seuraavien 15 minuutin aikana on siirrytty paikasta A paikkaan B sitten C. Sen jälkeen kiivas ajo saaren ympäri, rantautuminen paikkaan D, jossa ollaan noin 3 minuuttia ja sitten lähtö kovalla vauhdilla kotia kohti. En oikein ymmärtänyt retken tarkoitusta.
”Mitä kivaa sinä teit tänään? ”Kävin vaarin kanssa ongella/merellä/ajelemassa”.
Olivatkohan he viettämässä laatuaikaa?

Ongella soutuveneestä. Huomioitava, että ilman ankkuria vene ei pysy samassa kohdassa kuin kalat.

Kalan perkaus käy helpommin, kun kala on kuollut. Jätän väliin karmeat yksityiskohdat.
Suomustus sujuu parhaiten pyrstöstä päätä kohden – ei päinvastoin, vaikka voihan sitäkin ihan huvikseen kokeilla.

Vanhat kalamiehet ehkä valehtelevat monesta asiasta, mutta ei tästä: kello 4 - 6 aamuyöstä, auringonnousun aikaan, ahvenilla on tosi nälkä. Ei ehdi edes tupakkia sytyttää. Hyvä niin. Terveydeksi. Hieno aamu.

Minä en ole pikaliippari-ihminen. Mihin noilla kaikilla on kiire?
Dieselin jumpsutus on minusta paljon sympaattisempaa. Meriläinen kulkee taas ohi ylväästi vettä kyntäen ja miellyttää silmää.

Aamulla ihan vierestä rannalta lähtee lentoon joku harmaa iso lintu, laiska lento, pyrstö ohut tai jalat pitkällä. Jos haluat tunnistaa kaikki näkemäsi linnut ja poikueet – ota mukaan Upi Koponen.

Päätän tähän raporttini autiolta saarelta.

Oli huima kokemus.

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka- Finland

(Uolion saarella 10.7. - 13.7.2013 )