lauantai 26. heinäkuuta 2014

Informaatiosota vain yltyy - missä ovat maailmanluokan diplomaatit?


Ukrainan kriisi on vain eskaloitunut ja suistuu jatkuvasti mielettömämpään suuntaan. Ukrainan maaperällä käydään toisaalta sisällissotaa, toisaalta se on maailman suurvaltapolitiikan sijaisnäyttämönä. Sodankäynnistä kärsii eniten, kuten aina ja kaikissa sodissa, siviiliväestö.
Informaatiosota vain yltyy puolin ja toisin ja vastakkainasettelu kärjistyy. Uutisoinnista on kuitenkin pääteltävissä, että huolta kannetaan enemmän taloudellisista menetyksistä kuin ihmishengistä.

Missä ovat nyt ne kaikki kuuluisat Nobel-rauhanpalkintoja noukkineet diplomaatit? Nyt heille olisi käyttöä, ei ainoastaan Ukrainassa, vaan myös esim. Gazassa, jossa jo usean sukupolven lapset eivät ole rauhaa eläneet lainkaan.  
Venäjää ei voi nöyryyttämällä ja aseita tai pakotteita lisäämällä saada muuttamaan asennettaan. Suurvaltakäsitykset ovat syvälle juurtuneet niin siellä kuin lännessäkin. Diplomatia on ainoa tie välttää uuden kylmän sodan rakentuminen idän ja lännen välille.

Diplomatia toimii kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Sen tietää jokainen naapureidensa kanssa hyvin toimeen tuleva tai riidoissa oleva ihminen. Jos pensasaidan yli huudellaan uhkauksia, niin takaisin tulee vielä tiukempia toimia. Toisaalta, jos istutaan rauhanrakentamisen pöytään, niin on mahdollista elää rinnakkain sovussa.  
Sota- ja varsinkin Nato-intoilijat lisäävät bensaa liekkeihin lietsomalla hysteriaa ja pelkoa sielläkin, missä siihen ei aihetta olisi. Pääministeri Stubb kertoi tv-haastattelussa, että suomalaisia ei voi viedä Natoon äkkirynnäköllä, vaan hitaasti hivuttaen. Niinpä niin, meitä on tässä viime vuodet hitaasti hivutettu paitsi Natoon, myös yhä nopeammin eriarvoistuvaan yhteiskuntaan, jossa toisilla on suunnattomasti enemmän kuin he tarvitsevat ja toisilla ei ole varaa edes siihen välttämättömimpään toimeentuloon.

Sen verran historiasta meidän olisi tullut oppia, että ainakaan aseiden kalistelulla, uhkailulla ja pelottelulla ei parempaa tulevaisuutta eikä rauhaa rakenneta.
-----------
Velä lisään tähän - jo tekstin julkaisun jälkeen, etten hyväksy sen enempää Venäjän toimia Ukrainassa, kuin Israelinkaan toimia Gazassa.
Mielestäni Suomen vanha puoluettomuuspolitiikka oli viisasta omana aikanaan ja uusi rooli rakentavan diplomatian saralla olisi sille hyvää jatkoa.
Kirjoitukseni tarkoitus ja pointti on diplomaattisen ratkaisun peräänkuuluttaminen. Tämä tiedoksi sota- ja Nato -intoilijoille.
Tarja Bohm, Kotka

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Miksi meillä oikeastaan kaikki on niin kallista?

Suomi on perinteisesti suurten tuotantolaitosten maa. Suuret monopoliasemassa olevat yhtiöt eri aloilla tarvitsevat suuria volyymejä ja suuria voittoja. Suomessa lähes kaikki perustuu suurtuotantoon, suuriin keskusliikkeisiin, suuriin energialaitoksiin, suuriin voittoihin, suuriin palkkioihin ja suuriin bonuksiin. Kaikki suuri on syrjäyttänyt pienen, joka taistelee olemassaolostaan.

Ajatelkaapa itse. Miksi Suomessa vaikkapa ruoka on niin kallista? Meille opetetaan, että koska asumme pohjoisella pallonpuoliskolla ja ruoan (ja kaiken muunkin) tuottamiseen kuluu energiaa enemmän kuin etelässä. Totta. Meille opetetaan myös, että työn hinta Suomessa on liian korkea ja niiden, joilla työtä on, tulisi tehdä sitä pienemmillä palkoilla, koska suuryritykset tarvitsevat suuria voittoja.
Median kautta meille opetetaan Suomen ”kilpailukyvyn parantamisen” tärkeyttä, ja kehotetaan kuluttamaan enemmän, koska yhteiskunta tarvitsee sitä.  Kysynpä vaan, että entä jos emme haluakaan tällaista jatkuvaan voiton kasvua tavoittelevaa mallia elämälle? Entä jos meille vähemmän olisikin enemmän. Entä jos työtä olisikin useammalle, jos sitä tehtäisiin paikallisesti ja meitä lähempänä pienemmissä yksiköissä, joissa eivät energia- ja muut tuotantokustannukset olisikaan niin suuria?

Suuret yrityksemme ovat jo pitkään suunnanneet muualle etsimään suurempia voittoja halpatuotannon maista. Etelä-Amerikassa eucalyptus kasvaa nopeammin kuin suomalainen mänty. Puunjalostus on jo onneksi herännyt myös biojalostuksen kehittämiseen, jolla suomalaisella insinööritaidolla on kysyntää.
Energiasta maksamme aivan kaikissa laskuissamme, ostimme sitten maitoa, leipää tai kännyköitä tai ihan mitä tahansa.  Tuotantokustannuksista maksamme myös, jakelukustannuksista maksamme. Suurin osa tuotannostamme ja sen jakelusta perustuu suuriin yksiköihin, isoihin keskusliikkeisiin, marketteihin ja suuriin tilakokoihin. Pientilojen toiminta on jo aikaa sitten tehty kannattamattomaksi ja pakotettu maanviljelijät ja tuottajat laajentamaan ja tekemään suuria tiloja. Pienet tilat ovat jääneet tyhjiksi ja ihmiset pakotettuja etsimään työtä muilta aloilta.

Miksi? Siksi, että tavoitellaan aina vaan suurempia voittoja. Kysyn vaan, että kenet ne tässä yhteiskunnassa ovat tehneet onnelliseksi? En tiedä, mutta rikkaiksi ne ovat tehneet suuryritysten omistajat ja johtajat.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kansalaisille edullisin vaihtoehto – paikalliset pienvoimalat

Artikkeli Kymen Sanomissa 2.7. otsikolla ”Bensaa omalta katolta” (kopiot alla kuvissa) oli hyvä. Malli, jossa asuntojen energiantarve, lämmitys ja sähkö tuotetaan paikallisissa pienvoimaloissa, on ihan mahdollinen. Meillä Suomessa esteenä on vain suurten energiayhtiöiden monopoliasema energianjakelussa ja tuotannossa.

Saksassa voivat esim. kyläyhteisöt tuottaa energiaa omiin tarpeisiinsa ja siirtää/myydä ylimääräisen yhteiseen kantaverkkoon. Meillä esteenä on järjestelmä, joka tukee suurtuotantolaitoksia ja jakeluyhtiöitä ja perustuu kalliiseen siirtoverkkoon. Pientalojen tuottaman ylijäämäenergian siirto kantaverkkoon on periaatteessa mahdollista myös Suomessa, mutta siihen liittyminen on vielä hankalaa, eikä ymmärtääkseni erityisen edullista yksityisasukkaalle.

Näistä asioista päättävät eduskunnassa lakeja säätävät ihmiset. Meidän on valittava sellaisia edustajia eduskuntaan, jotka ymmärtävät, että pienenergiatuotanto paikallisesti tuottaa meille edullisempaa energiaa ja säästää siirtokustannuksissa myös. Se on tulevaisuuden vaihtoehto. Esimerkkejä on olemassa.

Suomessa energiayhtiöt kahmivat voittoja ja ihmiset maksavat kalliita energian siirtohintoja. Tämän tietää ja näkee energialaskussaan jokainen omakotitaloaan lämmittävä ja vaihtoehtoja jatkuvasti punnitseva kansalainen.
Monille kotitalouksille on omien aurinkopaneelien ja jopa maalämpöönkin siirtyminen toistaiseksi ihan liian kallista. Voi hyvällä syyllä kysyä miksi? Siksi, että meillä suurten energialaitosten voitot ovat vielä etusijalla, kun toisessa vaakakupissa olisi ekologisuus ja säästö asukkaille ja kansalaisille. Suurten energiayhtiöiden monopolien rikkoutumisen näkevät oikeistopoliitikot uhkana.

Maailman tulevaisuutta hallitsee se, joka hallitsee energiavaroja. Suomen teknologinen osaaminen tulee valjastaa paitsi uusien energiamuotojen kehittämiseen, myös nimenomaan paikallisen ja paikallisesti omistettujen pienvoimaloiden ns. mikroverkkojen perustuviin energiaratkaisuihin. Tällaisessa mallissa hyöty tulisi suoraan kansalaisille, eikä valuisi suurten yhtiöiden pörssisijoituksiin tai johtajien bonusjärjestelmien tukemiseen.

Tarja Bohm
Kotka, kunnanvaltuutettu (vas.)

 

 
(klikkaa kuvaa alla - niin näet sen suurempana)