Ajatelkaapa itse. Miksi Suomessa vaikkapa ruoka on
niin kallista? Meille opetetaan, että koska asumme pohjoisella
pallonpuoliskolla ja ruoan (ja kaiken muunkin) tuottamiseen kuluu energiaa
enemmän kuin etelässä. Totta. Meille opetetaan myös, että työn hinta Suomessa
on liian korkea ja niiden, joilla työtä on, tulisi tehdä sitä pienemmillä
palkoilla, koska suuryritykset tarvitsevat suuria voittoja.
Median kautta meille opetetaan Suomen ”kilpailukyvyn
parantamisen” tärkeyttä, ja kehotetaan kuluttamaan enemmän, koska yhteiskunta
tarvitsee sitä. Kysynpä vaan, että entä
jos emme haluakaan tällaista jatkuvaan voiton kasvua tavoittelevaa mallia
elämälle? Entä jos meille vähemmän olisikin enemmän. Entä jos työtä olisikin
useammalle, jos sitä tehtäisiin paikallisesti ja meitä lähempänä pienemmissä
yksiköissä, joissa eivät energia- ja muut tuotantokustannukset olisikaan niin
suuria?
Suuret yrityksemme ovat jo pitkään suunnanneet muualle
etsimään suurempia voittoja halpatuotannon maista. Etelä-Amerikassa eucalyptus
kasvaa nopeammin kuin suomalainen mänty. Puunjalostus on jo onneksi herännyt
myös biojalostuksen kehittämiseen, jolla suomalaisella insinööritaidolla on
kysyntää.
Energiasta maksamme aivan kaikissa laskuissamme,
ostimme sitten maitoa, leipää tai kännyköitä tai ihan mitä tahansa. Tuotantokustannuksista maksamme myös, jakelukustannuksista
maksamme. Suurin osa tuotannostamme ja sen jakelusta perustuu suuriin yksiköihin,
isoihin keskusliikkeisiin, marketteihin ja suuriin tilakokoihin. Pientilojen
toiminta on jo aikaa sitten tehty kannattamattomaksi ja pakotettu
maanviljelijät ja tuottajat laajentamaan ja tekemään suuria tiloja. Pienet tilat
ovat jääneet tyhjiksi ja ihmiset pakotettuja etsimään työtä muilta aloilta. Miksi? Siksi, että tavoitellaan aina vaan suurempia voittoja. Kysyn vaan, että kenet ne tässä yhteiskunnassa ovat tehneet onnelliseksi? En tiedä, mutta rikkaiksi ne ovat tehneet suuryritysten omistajat ja johtajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti