Henkilökohtainen luontosuhde - mikä se on ?
Kun luontopaneelissa muutamilta kotkalaisilta eduskuntavaaliehdokkailta (2011) kysyttiin: ”Millainen on henkilökohtainen luontosuhteesi?”, niin havaitsin useilla kasvoilla yllättyneen ilmeen. ”Apua, mitä minä tuohon osaan vastata? Alkuhämmingin jälkeen he alkoivat vuoronperään kertoa, kuinka meidän perheessä ollaan ekologisia, ”meillä on vain yksi auto” tai, ”minä olen viljellyt peltoa perinteisillä menetelmillä (lue lannoitteilla) jo kymmeniä vuosia”. Eivät tuntuneet kaikki ihan ymmärtäneen, mitä kysymyksellä luontosuhteesta tarkoitetaan. No, kaksi heistä ymmärsi, luojan kiitos. Toisella oli biologin ja tutkijan näkemykseen perustuva tuntemus luonnon prosesseista ja toisella henkilökohtaisen lintuharrastuksen tuoma yhteys luontoon.
Mihin meidän ihmisten tavallinen ja ”normaalijärkinen” ymmärrys luontosuhteesta on hävinnyt, kadonnut? Tiedätkö sinä? Ellet tiedä, niin nyt kiireesti googlaamaan netistä, mitä se sana tarkoittaa… Mitä me tehtiin, ennen kuin oli googlea? Sieltä löytää ”kaikki vastaukset”… vai löytääkö?
Vai pitäisikö meidän etsiä kadonnutta luontosuhdettamme mieluummin lähimetsästä tai meren rannalta, tai edes ulkoa pihamaalta? Kevät olisi nyt siihen haeskeluun otollista aikaa. Ei tarvitse välttämättä edes puita halailla, riittää kun viet itsesi ja lapsesi, perheesi ulos luontoon, hengität ilmaa, joka on käytettävissä. Yritä olla huomaamatta Kotkalle tyypillistä sellunkatkua… ”raha se on mikä haisee”- täällä sanotaan.
Kun olet metsässä tai rannalla, seisahdu ja kysy itseltäsi, mikä on henkilökohtainen luontosuhteeni? Luonto vastaa kyllä. Ellei se vastaa, niin sinulla ei ole vastaanottimet avoinna. Luonto ja sen olemassaolo pitää tuntea. ” Kyllä vaan” - sinä kyyniseksi muuttunut cityvirkamies tai city-uranainen tai sinä teknologiaähkyinen citynörtti – ”kyllä vaan, luonto on tunneasia”, vaikka olisit sen jo unohtanut tai työntänyt pois mielestäsi.
Ehkä syynä etääntymiseen luonnosta on osaltaan myös vaikeakielisyys ja uudet termit. Pitäisikö meidän käyttää enemmän selkokieltä ja helpompia sanoja kuin esimerkiksi: ”biodiversiteetti, meristrategiadirektiivi, ekosysteemilähestymistapa” ja muut sanahirviöt ja puhua asioista meidän tavallisten mattimeikäläisten ymmärrykseen yltävillä yksinkertaisilla sanoilla. Aloitetaan heti yksinkertaisella kysymyksellä: ”Mitä on luonto?” Vastaus: ”Se on kaikkea sitä, mitä on ympärilläsi, mitä sinä hengität, mitä sinä syöt ja mitä sinä juot.”
Menisikö siten viesti paremmin perille?
Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti