Väärää tiedottamista Itärannan asiasta

Olen erittäin hämmästynyt Eija Anttilan (KySa 19.9.2012) viittauksesta siihen, että Itärannan kaavaa vastustanut adressi olisi jonkun muun kuin minun organisoima tai ohjailema.
Hänen tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että joku nainen voi toimia ilman, että taustalla olisi joku vahva mies. Hmmm. Voin sanoa, että MINUN elämässäni tällaista välttämätöntä tarvetta ei ole. 

Keräykseen osallistui monia ihmisiä ja keräyksen organisoinnista vastasi allekirjoittanut Tarja Bohm. Kaavan vastustus oli paikallisten asukkaiden spontaanisti syntynyt kansanliike. Liike alkoi, kun Itärannan metsiin ilmestyi mönkijöitä ja tonttirajoja merkittiin maastoon, vaikka kaavaa ei ollut vielä hyväksytty.  Allekirjoittanut kirjoitti siitä huolestuneena yleisönosastokirjoituksen ja kokosi yhteen kaikki asiasta kiinnostuneet. Tiedotin asiasta myös kaikille päättäjille puolueeseen katsomatta ja koetin saada aikaan keskustelua.

Mukaan kamppailuun vapaiden rantojen puolesta liittyivät myöhemmin myös luontojärjestöt kuten Meri-Kymen Luonto ry ja Kotkan Ympäristöseura ry.  Kaakkois-Suomen ELY -keskuksen asiantuntijat olivat meidän asukkaiden kanssa samaa mieltä luontoarvoista alueella, millä oli ratkaiseva merkitys asian käsittelyssä.

Adressikeräyksen hoidimme yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Minä kuitenkin järjestäjänä olen vastuussa niistä kolmesta väärästä nimestä, jotka olin huolimattomasti jättänyt pyyhkimättä pois laskuista. Se tuskin vaikuttaa itse asiaan tai vaikuttaa oleellisesti vetoomuksen allekirjoittaneiden lukumäärään.  Siihen seikkaan takertuminen osoittaa toimittajan halveksuvan tavallista kansalaisaktiivisuutta. Koko kolmevuotisen taistelun vapaiden rantojen puolesta historian voi jokainen itse lukea nettisivuilta www.proaijanniemi.net.   Samalta sivustolta löytyy myös valtuuston äänestys ja kunkin valtuutetun antama ääni tässä asiassa.
 

Ei pitäisi vaatia yli kolmea vuotta, eikä kääntymistä oikeuslaitoksen puoleen, kun tavallinen kansalainen yrittää vaikuttaa omaan ympäristöönsä. Lopulta hallinto-oikeus kumosi kaavan kokonaisuudessaan. Perustelut voi jokainen myös lukea yllä olevilta sivuilta.  Toivoisin Eija Anttilalta anteeksipyyntöä virheellisestä tiedottamisesta ja monien allekirjoittaneiden, varmasti erilaisia poliittisia kantoja edustavien ihmisten puolesta.

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka
19.9.2012

Tarttis tehdä jotain

Ystäväni on 88-vuotias mies, elää yksin omassa talossaan itsenäisesti. Hän hoiti myös Alzheimerin tautiin sairastuneen vaimonsa kotona itse vielä pitkälle yli 80-vuotiaana. Hän käy mopolla lähikaupassa ja tarvittaessa Karhulan terveyskeskuksessa tai apteekissa. Eli hän toteuttaa hyvin konkreettisesti tavoitetta, jonka mukaan vanhusten elämistä kotona mahdollisimman pitkään tulee tukea.
 
Ruoanlaitto ei häneltä kuitenkaan oikein suju, ja siihen hän pyysi apua kunnalliselta ruokapalvelulta. Lämmintä ateriaa hänelle ei kuitenkaan tuoda, koska hän asuu ”liian kaukana”. Kunnallinen ruokapalvelu ei palvelekaan kaikkia kotkalaisia vanhuksia, ei ainakaan heitä, jotka asuvat esimerkiksi Suulisniemessä, Hurukselassa tai Tavastilassa.
---
Kävin keskussairaalassa röntgenissä. Ohoh, olipas talo täynnä väkeä ja varsinkin kaikki parkkipaikat joka puolella täynnä autoja! Bussia en voinut käyttää, koska niiden vuorot ovat vähentyneet, enkä olisi ehtinyt takaisin töihin ajoissa. Kovin kalliiksi tulee kun kaikelle tälle kävijämäärälle aletaan kaivaa kallion sisään parkkipaikkoja suunnitellun keskitetyn mallin mukaisesti. Olisihan se paljon järkevämpää pitää edes ne tavalliset terveyskeskuspotilaat poissa tältä ahtaalta alueelta ja tarjota peruslääkäripalveluja terveysasemilla, jotka ovat ihmisiä lähellä.
---
Kotkan kaupungin jätehuolto on siirtynyt Kymenlaakson jäte Oy:lle ja selvästi paikallistuntemus ihmisten jätehuollon tarpeista on hävinnyt, koska keräyspisteitä on muuteltu, ei aina parempaan suuntaan. Jätteiden vastaanottoajat Heinsuolla ovat pidentyneet perjantaisin, meidän asiakkaiden iloksi, mutta siellä työtä tekevien harmiksi.
---

Kunnan sosiaalihuollossa ihmiset tekevät työtään uupumuksen partaalla ja ilman riittäviä resursseja jne.
---

Samaan aikaan kaupunkimme korkein virkamiesjohto jakelee toisilleen lisää palkkaa. Kaupunginjohtaja, jolla muuten on työsuhdeauto, käyttää silti taksikuluihinsa pari tonnia kuussa – yhteiskunnan rahaa. Miksi? Ihmisten mitta alkaa täyttyä ja malja vuotaa yli. Kaupungilla puuhataan suurmielenosoitusta. Vastustus syntyy vääryyden kokemuksesta.

 
Kunnallislain mukaan kunnanjohtajan voi erottaa luottamuspulan vuoksi. Tällaisen ehdotuksen tekemiseen vaaditaan Kotkassa 13 valtuutettua (yksi neljäsosa) ja ehdotuksen hyväksymiseen 34 valtuutettua (kaksi kolmasosaa) kaikkiaan 51:stä valtuutetusta.

Niille jotka eivät muista, valtuustonmme  puoluejakauma on seuraava: sdp - 16 paikkaa, kokoomus 14 paikkaa, vasemmisto 8 paikkaa, perussuomalaiset 4 paikkaa, vihreät 4 paikkaa, kristillisdemokraatit 2 paikkaa, keskusta 2 paikkaa ja ruotsalainen kansanpuolue 1 paikka. Näistä kenellä hyvänsä on mahdollisuus tehdä asialle jotain, tai - sitten ei.

 
MInusta tarttis tehdä jotain - eikä vain puhua.

 
Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka 8.9.2012

MIksi Kotkan kaupungin johto ei vaadi itse tarkempaa tutkimusta?

Jos minä tuntisin itseni aiheetta syytetyksi (vertaa kaupunginjohtaja Henry Lindelöf tai kaupunginhallituksen puheenjohtaja Vesa Salminen), niin minä kyllä vaatimalla vaatisin tarkastuksen suorittamista ja maineeni puhdistamista. Miksi kohun kohteena olevat eivät toimi näin?
 

Kotkassa kaupungin välitön tiedottaminen tehdyistä päätöksistä on hoidettu suurelta osin Kymen Sanomien toimittajien kirjoittamien artikkelien kautta. Kaupungin nettisivuilla on paljon tietoa, mutta ei nopeaa ja välitöntä tiedottamista. Tästä on syntynyt sellainen mielikuva, että Kymen Sanomat on aina kaupungin johdon asialla. Kun nyt kuittijupakassa lehti toimikin toisin, niin sitä syytettiin ajojahdista.

 
Kuka vastaa tiedotuksesta kaupungin hallinnossa? Jos tällainen viranhaltija on,niin kovin on ollut heppoista toimintaa. Lehden toimittajat ovat hoitaneet jo vuosia hänen tehtävänsä. On kaupunkeja ja kuntia, joissa tiedotus-ja informaatiopäällikön työhön kuuluu välitön tiedottaminen kaupungin päätöksistä asukkaille sekä yhteydenpito tiedotusvälineisiin.

Kaupunki on pyrkinyt parantamaan nettisivujaan, mutta se ei riitä. Toisaalta kaupungintalolla on kyllä erittäin ystävällistä henkilökuntaa, siellä kyllä autetaan ja kaivetaan tarvittavia papereita esille, jos vaan on aikaa niitä hakea.

 
Viime valtuustokokouksen (21.5.) jälkeen vain Kymen Sanomat tiedotti valtuuston kokouksesta.. Kyllä, tiedotus oli iltalehtityyppistä, mutta nähtyäni myös itse kyseisten kuittien sisällön, on minusta aihettakin nostaa juttu esille näkyvästi.
 

”Tarkastuslautakunta näkee tarpeelliseksi selvittää erillisellä menettelyllä KAIKKI kaupungin luottokorttilaskut ja matkoihin liittyvät kustannukset sekä kulujen hyväksymisen valtuus VÄHINTÄÄN YHDEN VUODEN osalta.” Toteutuuko tämä tarkastus ja onko se riittävän kattava? Siitä päättää kaupunginhallitus ja valtuusto.

 

 

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka 6.6.2012

Kotkassa on aika vaihtaa kehäkettuja nuorempiin

Ankkalan paikallissuunnittelukomitean toimintaa
 

Ankkalan paikallissuunnittelukomitean ”nuoret”( alle 40v) jäsenet Kieku ja Kaiku ovat huomanneet, että kannattaa olla samaa mieltä Ankkalan emännän, suurisuisen ja ärhäkän kanaemon ja lepsun kukkoisännän kanssa, jos aikoo päästä etenemään Valtakunnan Isoon Parlamenttiin edes ehdolle. Muuten käy niin, kuin monelle nuorelle, fiksulle ja itsenäisesti ajattelevalle on jo käynyt, että nokka katkaistaan kerralla poikki. Jäljelle jää vain mahdollisuus lentää ulos Ankkalasta, jossa ei kehitysajattelijoita suvaita. Omat mielipiteet pitää ensin tarkistuttaa Ankkalan emännällä tai isännällä ennen niiden esittämistä julkisuudessa.
 

Kieku ja Kaiku taistelevat kasvavaa turhautumista vastaan ja istuvat Ankkalan emännän rinnalla vuodesta toiseen toistaen emännän puheenvuoroja siinä toivossa, että tästä se ura urkenee. Emännän puheenvuorot joko koskevat käsiteltävää asiaa tai sitten ei, koska Ankkalan paikallissuunnittelukomiteassa ei tunnetusti muilla ole oikeutta puhua asian vierestä paitsi Ankkalan emännällä. Muilla ei ole ainakaan oikeutta olla oikeassa. Ei ainakaan niillä, jotka ovat joutuneet Ankkalan emännän sapenkiehuntalistalle, vanhojen kertyneiden kaunojen ja aiheutettujen kasvojenmenetysten takia.

 
Ankkalassa sotien jälkeen syntyneet sukupolvet ovat hallinneet niin kauan, että ne ovat unohtaneet velvollisuutensa siirtää valtaa nuoremmille. He uskovat osaavansa parhaiten. Paljonhan he ovat tehneetkin. Kasvattamalleen uudelle sukupolvelle he eivät kuitenkaan ole antaneet itsenäisyyden eväitä, vaan ovat tuottaneet sukupolven, joka odottaa, että vanhemmat järjestävät kaiken. Pullamössösukupolvi on kuitenkin jo varhaisessa keski-iässä eikä ole koskaan päässyt näyttämään kunnolla osaamistaan, kun jo jonossa seuraava sukupolvi tökkii heitä innokkaana haluten peliin mukaan.

 
Hyvä Ankkalan johtoväki, älkää siirtäkö vanhoja kaunojanne perinnöksi nuorille. Antakaa heidän itse löytää rakentava keskusteluyhteys keskenään. On viisautta osoittaa luottamusta nuorille. Voihan sitä silti säilyä arvostettuna konsulttina, jos haluaa. Muussa tapauksessa nuoret turhautuvat. Sanovat jo nyt, että ”POLITIIKKA SUCKS” enkä oikein voi heitä tästä moittia. Siltä se usein vaikuttaa.

 
p.s. kertomuksen kaikki yhtäläisyydet todellisten henkilöiden kanssa ovat täysin sattumanvaraisia

 

3.4.2012 Tarja Bohm

Kuka tiedottaa kaupungin päätöksistä?

Kenen tehtäviin kuuluu kaupungin päätöksistä tiedottaminen?

Kotkassa kaupungin välitön tiedottaminen tehdyistä päätöksistä on hoidettu ilmeisen suurelta osin Kymen Sanomien toimittajien kirjoittamien artikkelien kautta.  Kaupungin nettisivuilla on paljon tietoa, mutta ei nopeaa ja välitöntä tiedottamista. Tästä on syntynyt sellainen mielikuva, että Kymen Sanomat on aina kaupungin johdon asialla. Minullakin on ollut tämä käsitys ja mielestäni se on osin totta.

Mikä on kaupungin tiedotuspäällikön tehtävänkuva?  Onko monien päälliköiden joukossa tällaista virkaa? Jos on, niin kovin on ollut heppoista toimintaa.  Lehden toimittajat ovat hoitaneet jo vuosia hänen tehtävänsä. On esimerkkejä kaupungeista ja kunnista, joissa tiedotus- ja informaatiopäällikön työhön kuuluu välitön tiedottaminen kaupungin päätöksistä asukkaille sekä yhteydenpito tiedotusvälineisiin. 

Kaupunki on pyrkinyt parantamaan nettisivujaan, mutta se ei riitä. Toisaalta kaupungintalolla on kyllä ystävällistä henkilökuntaa, siellä kyllä autetaan ja kaivetaan tarvittavia papereita esille, jos vaan on aikaa niitä hakea.

Kun viime valtuustokokouksessa (21.5.) käsiteltiin polttavaa aihetta, niin kaupungin tiedotus puuttui täysin. Vain Kymen Sanomat tiedotti valtuuston kokouksesta. Lisäksi lehti tiedotti tavalla, johon emme ole tottuneet.  Kyllä, tiedotus oli iltalehtityyppistä, mutta nähtyäni kyseisten kuittien sisällön, on minusta aihettakin nostaa juttu esille näkyvästi.

Lehti kuitenkin unohti selvittää lukijoille myös sen mitä tarkastuslautakunta esitti :
 ”Tarkastuslautakunta näkee tarpeelliseksi selvittää erillisellä menettelyllä  KAIKKI  kaupungin luottokorttilaskut ja matkoihin liittyvät kustannukset sekä kulujen hyväksymisen valtuus vähintään yhden vuoden osalta. ” Toteutuuko tämä tarkastus ja riittävän kattavana? Siitä päättävät poliitikot.

Lisäksi tulisi selvittää ovatko matkoilla olleet henkilöt rikkoneet tai laiminlyöneet virkavelvollisuuttaan tai huolellisuusvelvoitetta. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksen tekee ulkopuolinen taho. Kaupunginhallituksella on siis lokakuun loppuun asti aikaa antaa vastaus . (osittainen lainaus vastauksesta, jonka sain eräältä valtuustomme herrasmieheltä)

Mutta missä oli kaupungin oma välitön tiedotus valtuuston päätöksistä?

Tarja Bohm

Keskustelukulttuuria - ei sanelukulttuuria

Uutta keskustelukulttuuria tarvitaan

Ei puhuta nyt Kotkan skandaaleista eikä kuiteista - puhutaan muusta. Mietin usein syitä siihen, miksi keskustelukulttuurimme on niin näivettynyt ja useimmat paikallispoliitikoistamme eivät kerro (tai eivät uskalla kertoa) mielipiteitään ja perustelujaan julkisuuteen?

Reijo Hämäläisen (Kymen Sanomat yleisönosasto 24.5.) mielestä syynä hiljaisuuteen ovat tekstaripalstojen ilkeilyt,  hmm...  Minusta asia on päinvastoin. Viemäriosastojen purkaukset johtuvat enemmän siitä, että avointa keskustelua päättäjien ja suuren yleisön välillä käydään liian vähän. Suorat kontaktit ja keskustelu ihmisten kesken ovat vähentyneet. Nyt käydään (jos käydään edes sitä) keskustelua (kuten nytkin) vain näiden sähköisten medioiden kautta.

Kaikki se muu, joka on tärkeää inhimillisessä kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa toistemme kanssa jää pois. Ja totta tosiaan, kaikki muu viestinnässä oleellinen jää pois varsinkin tekstareissa. Ilmeet, painotukset, kaikki sanaton viestintä, joka on osa viestiä.  Tekstarit oli kyllä sinänsä huono keksintö kaiken kaikkiaan, siinäkin olen samaa mieltä Hämäläisen kanssa.

Hämäläinen toteaa, että "yhä useampi jättäytyy kuntavaikuttamisen ulkopuolelle", ja näkee syynä ilkeämieliset tekstarit.  On totta, että kuntavaikuttajia on vaikea löytää,  mutta olen eri mieltä syistä siihen.  Tekstaripalstat - eli tämä niin sanottu ”viemäriosasto” eivät mielestäni ole syy  - vaan seuraus.

Mielestäni poliitikkojen tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, että keskustelua on käytävä mielellään myös muiden, kuin vain "oman puolueväen kanssa” ja omissa kabineteissa.  Tuntuu siltä, että liian kauan on päätökset tehty aina ennen kokouksia jokainen "kuppikunta" omassa poterossaan ja kokouksiin mennään vain "kirjaamaan" enemmistön päätökset. Toistetaan vanhaa kaavaa.

Aika on uusi ja ihmiset vaativat kuulla päättäjien henkilökohtaisia mielipiteitä muutenkin kuin vaalimainoksissa.

Ehkäpä tällaisen perinteisen "puoluepolitiikan" onkin aika pian väistyä, koska siinä unohdetaan laaja, avoin ja keskinäinen kommunikointi ja pitäydytään liiaksi siinä "turvallisessa omassa piirissä".

Nykyään ihmiset ovat yhä enemmän itsenäisiä ajattelijoita, joita ei voi pakottaa tiettyyn yhteen kaavaan. Vai onko puoluekuri sitä, että kun sitoutuu johonkin puolueeseen, menettää oikeuden omaan mielipiteeseensä. Kamalaa, jos näin on.  

Peräänkuulutan keskustelukulttuuria - ei sanelukulttuuria.

Tarja Bohm

Kotkan viimeisimmät skandaalit - kaupungin johdon jetset-elämää loistohotellissa Nizzassa

Horjuuko luottamus päättäjiin?                                       20.5.2012 Kotka

Hetkinen-kenen luottamus ja mihin? Salmisen luottamus Lindelöfiin vai päinvastoin? Vai poliittisten päättäjien luottamus toisiinsa? Miksi muut poliitikot vaikenevat? Eikö ole muillakaan puhtaat jauhot pussissa? Ollaanko jälleen kerran lakaisemassa johdon virheet maton alle?

Kaupunginjohtaja Henry Lindelöfin vähättelevän ylimieliset lausunnot, "näin minä aina toimin”, ”kestitys on ollut kohtuullista” - antavat kyllä aiheen olettaa, että jos tällaisissa "pikkuasioissa" ollaan näin lavean tien kulkijoita, niin miten sitten isoissa? Laajempaan tutkintaan on aihetta, eikä vain matkakulujen osalta. Tarkastuslautakunnan työ on tehtävä kunnolla, muuten se ei vakuuta ketään.

Voisitte olla siellä valtuustossa vähän tiukempia Tupu-Hupu-Lupu –ketjun rahankäytölle yleensäkin. Pienistä puroista ne virrat syntyvät ja ”Pennissä on markan alku”, sanoi vaarini ennen ja päteehän se vieläkin.

Loistohotelleissa asuminen ja pröystäily on tietenkin kovasti vastoin kaupunkilaisten oikeudentajua.  Kaupunkilaisilla onkin parempi todellisuudentaju kuin kaupungin johdolla. Kotka on suuremmissa veloissa kuin koskaan.

Matkoissa ja kaupungin edustamisessa ei tietenkään ole mitään pahaa silloin, kun se palvelee kaupungin etua. Matka Nizzaan on kuitenkin ollut selvästi ”palkintomatka” osallistujille, ja kuluja ei ole säästelty. Vielä kotimatkalla jäi upporikkaan leikkiminen ja jetset -vaihde päälle.

Olen erittäin hämmästynyt matkalle osallistuneiden huonosta tilannetajusta.  Lisäksi tapa, jolla he reagoivat saamaansa kritiikkiin osoittaa kyllä uskomatonta röyhkeyttä. Ken itsensä ylentää – se alennetaan, opetettiin jo alakoulussa.  Jos kaupunginjohtaja olisi pyytänyt anteeksi, ja sanonut, että tämä oli ”lipsahdus joka ei toistu”, niin olisin ollut valmis uskomaan häntä. Mutta ei, röyhkeästi vain nostetaan itsensä eliittiin, jonka ei tarvitse edes kommentoida asiaa.

Toivon, että valtuusto haluaa viedä tarkastuksen loppuun asti, sillä muuten menee ihmisiltä luottamus paitsi näihin kyseisiin henkilöihin, myös muihin päättäjiin.

Oikeustajua koskettavat kysymykset ovat aina perustavaa laatua olevia, koska niissä mitataan kaupunkilaisten luottamuksen aste kaikkiin päättäjiinsä.  

Tällöin ei ole kyse siitä onko varastettu tikkari iso vai pieni, vaan jos se on varastettu, niin se on.

Tarja Bohm, 20.5.2012 Kotka

Ruusuja ja risuja Itärannan kaavapäätöksestä 16.2.2011

Risuja kaupunkisuunnittelun virkamiehille siitä, että koko pitkässä käsittelyprosessissa ei heidän toimestaan tuotu päättäjien huomioon luontofaktoja. Kaava-alueella olevien kaatopaikkojen todellisia tutkimustuloksia ei esitetty päättäjille. Ne nousivat esille vasta kansalaisliikkeen vaatimuksesta.

Osa päättäjistä oli myös sitä mieltä, että meidän tulisi olla kiitollisia Ahlström Oy:lle ja siksi toteuttaa heidän toivomansa kaava sellaisena kuin yhtiö haluaa. Tähän on vaikea yhtyä, koska Itärannan ja lähialueiden suuret kaatopaikka-alueet ovat tuhonneet lähiluontoamme ja virkistysalueitamme todella paljon ja vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Yhtiö on liputtanut ulos kaupungistamme jo kauan. Jäljellä olevat maaomaisuudet ovat kaupankäyntikohteita ja kaatopaikkabusiness tuntuu olevan yhtiön lähes ainoa kehitystrendi tällä hetkellä. Lasikuitutehtaan omat jätteet saadaan ilmaiseksi ”dumpattua” luontoon, kun kaatopaikoille kuljetetaan muualta jätteitä maksua vastaan.

Ruusuja niille päättäjille, jotka ymmärsivät esitettyjä faktatietoja ja yhtyivät viranomaisten ja asiantuntijoiden näkemyksiin alueen kiistattomista luontoarvoista, puolustivat näitä arvoja, eivätkä sortuneet ”politikointiin” ilman faktaperusteluja. Näitä rehellisiä päättäjiä löytyi eniten valtuustomme vihreältä osastolta ja vasemmistosta ja perussuomalaisista sekä muutama valopilkku valtapuolueista.

Kansalaisliike Pro Äijänniemi ei ole ollut mikään poliittinen liike, luonto ei kysy puolueita. Olemme tuoneet esille asiantuntijoiden esittämiä faktoja ja tutkimustuloksia. Olemme itse asiassa tehneet sitä työtä, joka olisi ollut kaupunkimme virkamiesten sekä myös Kotkan ympäristökeskuksen velvollisuus. Koko tänä aikana eivät kaavan ja rantarakentamisen puolustajat esittäneet julkisuudessa mitään vastaperusteluja, eikä niitä kuultu myöskään valtuustokäsittelyssä.

Syy on yksinkertainen. On erittäin vaikea perustella, miksi Ahlströmin etu ja ne 16 ylisuurta rantatonttia suojelumerkityille alueille ovat tärkeämpiä, kuin asukkaille tärkeät virkistysalueet sekä kiistattomat luonnonsuojelumerkinnät kaupunkimme kauneimmilla ja viimeisillä vapailla rannoilla? Riittääkö perusteluksi se, että on pidettävä Ahlström tyytyväisenä tai että ratkaisu helpottaa muita maa-aluekauppoja kaupungissamme?

Alueemme korkein luontoviranomainen (ELY-keskus) on vaatinut Itärannan kaatopaikan puhdistusta tai poistamista. Onko tarkoitus jättää sekin huomiotta ja kaavoittaa välittömästi kaatopaikkaan rajoittuvia tontteja myytäväksi ihmisille? Kaatopaikan on todettu pilanneen maaperän; raskasmetalliarvot ovat kuparin osalta yli 8-kertaisesti ja bariumin kohdalla 5-kertaisesti raja-arvot ylittäviä. Voidaanko tällaiselta alueelta hyvällä omallatunnolla myydä ihmisille tontteja? Minun oikeudentajuani tämä ei vastaa, entä teidän?

Tarja Bohm
Suulisniemi, Kotka

Tuulivoiman SIJOITUS on asian ydin

Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että uusiutuvat energiamuodot ovat kannatettavia. Nyt on keskusteltava tuulivoimaloiden oikeasta SIJOITUKSESTA. Tähän kiinnitti huomiota myös Pekka Posti asiallisessa kirjoituksessaan (Kymen Sanomat 11.4.). Toivoisin muidenkin päättäjien kiinnittävän huomiota siihen, että suurten myllyjen SIJOITTAMINEN liian lähelle asutusta aiheuttaa ihmisten asumiselle ja terveydelle riskejä, joita haluamme välttää.

Tehkää yhteistyötä keskenänne paikalliset päättäjät, puhukaa itse asiasta ja voimaloiden vaikutuksista rehellisesti. Kuunnelkaa asiantuntijoita ja toisianne puoluekantaan katsomatta. Missään päin maailmaa ei myllyjä ole sijoitettu keskelle asutusta. Siihen on painavat syynsä.

Olen tuulivoiman ja uusiutuvien energiamuotojen puolustaja, mutta en ihmisten terveyden kustannuksella.

Halu sijoittaa tuulimyllyt Kotkan vanhoille teollisuusalueille kovalla kiireellä perustuu siihen, että teollisuusyhtiöt, jotka omistavat maat, ovat huomanneet, että valtiolta saa tukea, kun voimaloita rakennetaan nimenomaan teollisuusalueille. Yleensä teollisuusalueet sijaitsevatkin hieman kauempana kaupungin keskustasta.

Kuitenkin nimenomaan Kotkassa, historiallisista syistä, nämä teollisuusalueet nyt vaan sattuvat olemaan ihan keskellä kaupunkia ja asutuksen ympäröiminä. Kotka syntyi sahojen ja tehtaiden ympärille.

Vastaaville alueille ei ole missään muualla maailmassa sijoitettu tuulivoimaloita, koska niiden aiheuttaman matalataajuisen melun sekä välkkeen vaikutukset ihmisten terveyteen ovat suuret. Sijoittaminen asutuksen keskelle ei ole ”edistystä” vaan tosiasioiden kieltämistä. Kotkalla on toki parempia tapoja osoittaa olevansa ekologisen kehityksen etulinjassa.  

Maakuntakaavassa on olemassa valmiita ehdotuksia alueista, jotka on katsottu sopiviksi tuulimyllypuistojen sijoituspaikoiksi. Tällainen tutkimustyö hyvistä sijoituspaikoista on jo tehty asiantuntijoiden toimesta. Tutkimuksessa ei voimaloita ole sijoitettu asutuksen keskelle, vaan suurempiin ryhmiin alueille, joilla niiden aiheuttamat haitat on todettu vähäisimmiksi.

Kotkassa ehdotuksissa tuulivoimapuistojen sijoituksesta kaupunkirakenteen sisälle ovat aloitteentekijöinä suuryhtiöt, jotka haluavat hyödyntää vanhat, maaperältään osin (Kotka) tai kokonaan (Halla)  pilaantuneet tehdasalueensa tuulivoimatuotantoon, koska tähän on vielä muutaman vuoden saatavissa valtion tukea syöttötariffi-etuuksien muodossa. Siitä johtuu tämä kova kiire.
Toivon päättäjiltä hyvää keskinäistä yhteistyötä - yli puoluerajojen - ja keskustelua tuulivoimaloiden oikeista SIJOITUSPAIKOISTA. Toimikaa rakentavasti ja välttäkää asian vierestä heiteltyä poliittista mutu-retoriikkaa.

Tarja Bohm, Kotka

Pienen ihmisen asialla

Pienen ihmisen asialla                                                                                                     12.9.2011

Aki Kaurismäeltä kysyttiin aamu-TV:ssä, miksi hän on aina pienen ihmisen puolella. Lakoniseen tapaansa hän vastasi: ”Koska isot pärjäävät muutenkin”.  

Haastattelussa hän kertoi mielipiteensä siitä, miten nykyisin arvostetaan yrityksiä ja johtajia vain sijoittajien voiton maksimoinnin perusteella. ”Ennen yrityksille riitti, jos vuosittainen voitto oli n. 20 %, ja kaikilla oli töitä. Nykyään sijoittajat vaativat tuloksen vuosittaista nousua yli 45 %:lla ja silti ihmisiä potkitaan pois yrityksistä. Mielestäni tällaisten yritysten johtajat ovat epäonnistuneet.”

Kaurismäen mielestä yrityksen johto on tehnyt työnsä huonosti, jos ihmisiä irtisanotaan, mutta tämän päivän Suomessa suuria voittoja tekevien ja samaan aikaan työntekijöitä irtisanovien yritysten johtajille jaetaan superbonuksia sen sijaan, että heille annettaisiin potkut.  Keille on viime vuosina jaettu palkankorotuksia ja keitä on ”saneerattu” pois yrityksistä, kunnista, palveluista?  Ketkä vastaavat kunnan tai valtion tilasta ja taloudenhoidosta ja miten he ovat mielestäsi työnsä hoitaneet? Ovatko he hoitaneet työnsä niin hyvin, että heidät siitä hyvästä tulee palkita?

Lisäksi poliittisten nimitysten aika on ohi, ja on palkattava ihmisiä vastuutehtäviin vain ja ainoastaan pätevyyden ja asiantuntijuuden perusteella.  Niin kauan kuin on virkoja, joissa istutaan eläkeikään asti, ilman huolen häivää kilpailusta osaavimpien kanssa, niin eipä tapahdu paljonkaan muutosta, ainakaan meillä täällä kaakonkulmalla.

Todella osaavia ihmisiä ei täällä periferiassa nähdä tarvittavana resurssina vaan uhkana jo betonoiduille asemille.  Monet lahjakkaat ihmiset, jotka eri syistä ovat ”eksyneet” seudullemme, ovat tämän kokeneet. Järkyttää usein tämä kapeakatseisuus ja etenkin puoluekantoihin tuijottaminen asiantuntijuuden sijasta, jopa yllättävänkin korkealla niin sanotussa hierarkiassamme.

En lainkaan pidä ”pienen ihmisen” käsitteestä sellaisena kuin sitä nykyisin käytetään. Ihmistä ei tee pieneksi se, jos hän on köyhä.  Ihmistä ei myöskään tee ”suureksi” se, jos hänellä on paljon rahaa.  Ihmisen suuruuden ja lahjakkuuden tunnistaa siitä, että hän osaa tunnistaa lahjakkuuden toisissa ja tukea sitä, eikä ajaa tiehensä. Meiltähän osaamispääoma, nuoret kaikkoavat sinne missä tuulet puhaltavat avoimemmin kuin Kotkassa.

Kaurismäki muuten alkaa minusta iän mukana vaikuttaa yhä vaan sympaattisemmalta. Taidan todellakin mennä katsomaan Le Havren. 

Tarja Bohm,
Suulisniemi, Kotka  12.9.2011

Taitaa olla kevättä ilmassa

Taitaa olla kevättä ilmassa                                                               
3.3.2012 Kotka                                                                     

Käykö Teillekin joskus niin, että jostain kummallisesta syystä juuri tiettynä päivänä elämä tuntuu niin mahdottoman hienolta? Johtuuko tällainen yhtäkkinen ilon oivallus siitä, että aurinko paistelee jo korkeammalta ja minun aivokopassani serotoniinit alkavat virrata kuin kevätpurot, vai olenko vaan sattunut nukkumaan poikkeuksellisen hyvin viime yönä? Ei, kyynikot, seksillä ei nyt ole osuutta asiaan. Tämä on jotain muuta iloa.

Miksi juuri tänään tuntuu niin hyvältä kaikki? On niin hienoa kun on kivat naapurit ja ystäviä, joiden kanssa huumori pelaa. On niin kivat työkaverit ja oppilaat, ettei malta edes sairaslomalle jäädä, vaikka viime viikon flunssapöpö puskee täysillä vielä keuhkoputkessa.

Ja vaikka uutisissakin pukkaa kaiken aikaa hälyttävämpiä uutisia talouslamasta, verotuksen kiristämisestä meiltä pienituloisilta ja rötösherrojen (niin niitä ennen vanhaan nimitettiin) hyväveli-kerhoista ja voittojen kahmimisesta Suomessa, niin tänään ei mikään tunnu minun hyvää tuultani pilaavan.

Jaksan jopa kevyesti naurahtaa Nenosen alatyylisille vitseille ja hymähtää vaan Häkämiehen (sen ministeriveljen tällä kertaa) jutulle, jossa hän on lähes tuota pikaa perustamassa suomi-venäjä -seuraa, kun se Venäjä-Venäjä-Venäjä vielä taannoin oli niin hirveä uhka. Raha se kaunistaa rumankin morsmaikun, sanoi vanha kansa, vai sanoiko? Taisin keksiä sen itse ihan kevytmielisyyttäni.

Tällaiset tunnemaailman ”ilonkohtaukset” sattuvat kumma kyllä usein juuri sunnuntaipäivälle, jolloin pitäisi jo alkaa tuntua maanantain läheisyys ja irtautumisen tuska viikonloppuvapaasta, mutta ei, tänään ei huolen häivää. Ei harmita mikään, ei Wahlroos, ei Häkämies eikä edes Nenonen!

Mikä ihme minua vaivaa?

p.s. säästäkää silti ne pienet koulut…

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka

Henkilökohtainen luontosuhde

Henkilökohtainen luontosuhde - mikä se on ?                                                                     

Kun luontopaneelissa muutamilta kotkalaisilta eduskuntavaaliehdokkailta (2011) kysyttiin: ”Millainen on henkilökohtainen luontosuhteesi?”, niin havaitsin useilla kasvoilla yllättyneen ilmeen.  ”Apua, mitä minä tuohon osaan vastata?  Alkuhämmingin jälkeen he alkoivat vuoronperään kertoa, kuinka meidän perheessä ollaan ekologisia, ”meillä on vain yksi auto” tai, ”minä olen viljellyt peltoa perinteisillä menetelmillä (lue lannoitteilla) jo kymmeniä vuosia”.  Eivät tuntuneet kaikki ihan ymmärtäneen, mitä kysymyksellä luontosuhteesta tarkoitetaan.  No, kaksi heistä ymmärsi, luojan kiitos. Toisella oli biologin ja tutkijan näkemykseen perustuva tuntemus luonnon prosesseista ja toisella henkilökohtaisen lintuharrastuksen tuoma yhteys luontoon.  

Mihin meidän ihmisten tavallinen ja ”normaalijärkinen” ymmärrys luontosuhteesta on hävinnyt, kadonnut?  Tiedätkö sinä?  Ellet tiedä, niin nyt kiireesti googlaamaan netistä, mitä se sana tarkoittaa… Mitä me tehtiin, ennen kuin oli googlea?  Sieltä löytää ”kaikki vastaukset”… vai löytääkö? 

Vai pitäisikö meidän etsiä kadonnutta luontosuhdettamme mieluummin lähimetsästä tai meren rannalta, tai edes ulkoa pihamaalta? Kevät olisi nyt siihen haeskeluun otollista aikaa.  Ei tarvitse välttämättä edes puita halailla, riittää kun viet itsesi ja lapsesi, perheesi ulos luontoon, hengität ilmaa, joka on käytettävissä.  Yritä olla huomaamatta Kotkalle tyypillistä sellunkatkua… ”raha se on mikä haisee”- täällä sanotaan.  

Kun olet metsässä tai rannalla, seisahdu ja kysy itseltäsi, mikä on henkilökohtainen luontosuhteeni?  Luonto vastaa kyllä. Ellei se vastaa, niin sinulla ei ole vastaanottimet avoinna. Luonto ja sen olemassaolo pitää tuntea. ” Kyllä vaan” - sinä kyyniseksi muuttunut cityvirkamies tai city-uranainen tai sinä teknologiaähkyinen citynörtti – ”kyllä vaan, luonto on tunneasia”, vaikka olisit sen jo unohtanut tai työntänyt pois mielestäsi.

Ehkä syynä etääntymiseen luonnosta on osaltaan myös vaikeakielisyys ja uudet termit. Pitäisikö meidän käyttää enemmän selkokieltä ja helpompia sanoja kuin esimerkiksi: ”biodiversiteetti, meristrategiadirektiivi, ekosysteemilähestymistapa” ja muut sanahirviöt ja puhua asioista meidän tavallisten mattimeikäläisten  ymmärrykseen yltävillä yksinkertaisilla sanoilla. Aloitetaan heti yksinkertaisella kysymyksellä: ”Mitä on luonto?” Vastaus: ”Se on kaikkea sitä, mitä on ympärilläsi, mitä sinä hengität, mitä sinä syöt ja mitä sinä juot.”

Menisikö siten viesti paremmin perille?

Tarja Bohm, Suulisniemi, Kotka

Aloitus

Blogisivu luotu 9.4.2012.