Keskustelukulttuuria - ei sanelukulttuuria

Uutta keskustelukulttuuria tarvitaan

Ei puhuta nyt Kotkan skandaaleista eikä kuiteista - puhutaan muusta. Mietin usein syitä siihen, miksi keskustelukulttuurimme on niin näivettynyt ja useimmat paikallispoliitikoistamme eivät kerro (tai eivät uskalla kertoa) mielipiteitään ja perustelujaan julkisuuteen?

Reijo Hämäläisen (Kymen Sanomat yleisönosasto 24.5.) mielestä syynä hiljaisuuteen ovat tekstaripalstojen ilkeilyt,  hmm...  Minusta asia on päinvastoin. Viemäriosastojen purkaukset johtuvat enemmän siitä, että avointa keskustelua päättäjien ja suuren yleisön välillä käydään liian vähän. Suorat kontaktit ja keskustelu ihmisten kesken ovat vähentyneet. Nyt käydään (jos käydään edes sitä) keskustelua (kuten nytkin) vain näiden sähköisten medioiden kautta.

Kaikki se muu, joka on tärkeää inhimillisessä kanssakäymisessä ja vuorovaikutuksessa toistemme kanssa jää pois. Ja totta tosiaan, kaikki muu viestinnässä oleellinen jää pois varsinkin tekstareissa. Ilmeet, painotukset, kaikki sanaton viestintä, joka on osa viestiä.  Tekstarit oli kyllä sinänsä huono keksintö kaiken kaikkiaan, siinäkin olen samaa mieltä Hämäläisen kanssa.

Hämäläinen toteaa, että "yhä useampi jättäytyy kuntavaikuttamisen ulkopuolelle", ja näkee syynä ilkeämieliset tekstarit.  On totta, että kuntavaikuttajia on vaikea löytää,  mutta olen eri mieltä syistä siihen.  Tekstaripalstat - eli tämä niin sanottu ”viemäriosasto” eivät mielestäni ole syy  - vaan seuraus.

Mielestäni poliitikkojen tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, että keskustelua on käytävä mielellään myös muiden, kuin vain "oman puolueväen kanssa” ja omissa kabineteissa.  Tuntuu siltä, että liian kauan on päätökset tehty aina ennen kokouksia jokainen "kuppikunta" omassa poterossaan ja kokouksiin mennään vain "kirjaamaan" enemmistön päätökset. Toistetaan vanhaa kaavaa.

Aika on uusi ja ihmiset vaativat kuulla päättäjien henkilökohtaisia mielipiteitä muutenkin kuin vaalimainoksissa.

Ehkäpä tällaisen perinteisen "puoluepolitiikan" onkin aika pian väistyä, koska siinä unohdetaan laaja, avoin ja keskinäinen kommunikointi ja pitäydytään liiaksi siinä "turvallisessa omassa piirissä".

Nykyään ihmiset ovat yhä enemmän itsenäisiä ajattelijoita, joita ei voi pakottaa tiettyyn yhteen kaavaan. Vai onko puoluekuri sitä, että kun sitoutuu johonkin puolueeseen, menettää oikeuden omaan mielipiteeseensä. Kamalaa, jos näin on.  

Peräänkuulutan keskustelukulttuuria - ei sanelukulttuuria.

Tarja Bohm